Fullmetal Alchemist Brotherhood on bonesin tuottama ns. reboot alkuperäisestä Fullmetal Alchemist-sarjasta, joka on lähtöisin Hiromu Arakawan samannimisestä mangaa. Brotherhoodia on ylistetty siinä suhteessa edeltäjäänsä verrattuna, että se seuraa täysin mangan juonta ja näinollen katsoja ei jää animen loputtua ristiriitaiseen mielentilaan "eihän sen näin pitänyt mennä!"- tapaan.
(JOKSEENKIN SPOILER)
Juoni - Tarina sijoittuu vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa alkemia on mahdollista ja se noudattaa ns. vaihtokaupan lakeja, jossa alkemistin on tarjottava jotain vastineeksi sille mitä ikinä luokaan. Ollessaan noin kymmenvuotiata päähenkilöt Edward ja Alphonse Elric yrittävät herättää vastikään kuolleen äitinsä surkein seurauksin. Alphonse menettää koko kehonsa tässä prosessissa ja Edward käsivarren ja jalan. Ed onnistuu kuitenkin kiinnittämään pikkuveljensä sielun haarniskaan, tämä fiasko kuitenkin musertaa veljekset täysin ja vastoin monen vuoden valmistelua ja aherrusta he epäonnistuvat täysin ja oppivat elämänsä kovimman läksyn: ihmisten kuolleista takaisin tuominen on syystäkin taboo ja mahdotonta.
Tarina alkaa varsinaisesti Edin päästyä ns. Valtionalkemistiksi, hän (ja Ed) keräävät mainetta Hagane no Renginjutsushina eli teräsalkemistina. He työskentelevät siis sotilasvaltio Amestrisin leivissä, mutta päällimmäisenä he haluavat alkemiallaan löytää tavan saada menetetyt kehonsa takaisin.
Matkan varrella selviää kuitenkin paljon käänteitä Amestrisin oikeasta olemassaolosta ja pitkälle levinneestä salaliitosta.
(SPOILER LOPPUU)
Oma arvio ja muuta selitystä -Pääsin sitten Fullmetal Alchemist Brotherhoodin makuun vasta juhannuksen aikaan, vaikka tosiaan sen ostinkin joskus viime vuoden puolella. Hyllyssä se on kuitenkin vain lepäillyt ja jostain syystä mua ei hirveästi houkuttanut alkaa maratoonaamaan sitä. Mitä odotin sen olevan ja mitä Brotherhood tosissaan oli, poikkesi aika radikaalisti. Jostain syystä odotin Brotherhoodin olevan paljon paaaljon kevyempää katseltavaa. Selväksi kävi jo ensi jaksoista, että juuei tämä ei ole mitään sunnuntaikatselemista toinen silmä kiinni, vaan ihan oikeasti niistä ensimmäisistä jaksoista asti tuntui ihan hirveältä. Hahmoihin annettiin tutustua ja kiintyä ja sitten tottakai ne tapettiin. Spoileri tai ei, mutta tämä juuri on Brotherhoodissa parasta ja pahinta- tapahtumia ei osannut ennakoida, vaikka niiden tapahduttua tuli vähän sellainen olo että "so obvious!"
Juoni animessa oli hyvin monelta kantilta ajateltu, josta pidin hyvin paljon. Toisaalta tämä teki osittain animesta vähän raskasta katseltavaa kun hahmoja tuli ja meni, mutta kuitenkin hahmot kuvattiin tarkasti ja omanlaisina eli hahmoista kyllä paljon plussaa! Suosikkeja jos jotain mainitsisin niin varmasti Ed, Al, Riza Hawkeye, Greed ja Ling ja ja ja... kyllähän näitä riittäisi.
Musiikki oli juuri yksi asia mikä teki Brotherhoodista niin sydäntäsärkevän, kun vaan kyaa the feels! Tsekkaa Brotherhood niin tiedät kyllä mitä tarkoitan. Ihan ensimmäisestä OP:stä se awesomeness ja haikeus alkaa elikä puhun juuri tuosta Yuin again-biisistä, joka on varmaan oma lempi OP:ni ikinä.
Ja visuaalisesti tämä anime oli kaunis, lyhyesti sanottuna. Tykkäsin ihan kaikesta visuaallisesti, en vaan osaa sitä sen enempää selitellä.
Fullmetal Alchemist Brotherhoodia suosittelen kaikille jotka tykkäävät isosta kasasta erilaisia hahmoja ja jotka eivät ole turhan tunteellisia, sillä tämä anime saattaa pilata päiväsi olemalla aika kamala ajoittain. Tai sanotaan yllättävän raaka.
//Sorry no english translation today! ;___;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti